Kerron tällä kertaa vain siitä, mistä en kerro. En kerro mistään. Minua kummaksuttaa maailmankaukkeus. Olenko minä viisas? Mihin mennä netissä? Onko avaruusolioita olemassa? Mistä tiedän, että Maa on pyöreä?

Minua kun pirulaisen vitusti harmittaa se, kun muut ovat huolissaan minun omasta tulevaisuudestani. Se tarttuu. En minä ehkä halua olla isona pummi. Paljonkaan. Tai ei se muuten haittaisi, mutta kun pummit eivät varmaankaan saa naisia. Tarkoitan pummeilla siis niitä bussiaseman juoppoja.

Opo: Näytä minulle tulevaisuutesi!
Mäh: Etkö sävois tehdä sitä? (mäh hikoaa)
Opo: Mikä sinua sitten kiinnostaa? Äläkä sano, että naiset, sillä sen minä näen sinun t-paidastasikin!
Mäh: Raha... tai ei... isä suuttuu jos mä... rosvokapitalisti... Mä haluan auttaa ihmisiä... tai olla hyödyllinen... tai onnellinen...
Opo: Voit olla hyödyllinen antamalla valtiolle veroja. Hanki ammatti, josta saat suurta palkkaa. Missä aineissa sinä olet hyvä?
Mäh: Noh... Iik... (mäh kierii tuolissaan) mä oon monilahjakas... mutta ehkä enemmän taiteellinen ku mikään bisnes-körmy
Opo: Minäpä katson todistustasi... (mäh nielaisee) Hyvä on... sinusta ei taida tulla
hevon vittuakaan

TIetysti voin ruveta vapaaksi taiteilijaksi. Sellainen saa varmaankin aina naisia. Lukemattomissa asennoissa. Voisin vaikka kirjoittaa jotakin... Yhden ja kahden ja kolmen yön juttuja.... Suurin ongelma taitaa olla se, etten ole koskaan lukenut yhtään kirjaa loppuun. Kaverini suositteli minulle jotakin vittupää stewart homea... sitten löysin tällaisen kirjailija... Lorigan kuvan. Näyttää ihan viileältä mieheltä. Ainakin se on selvää, että minä pysyn isona viileänä. Vähän niin kuin tuo mies... taidan lukea ensimmäiseksi hänen kirjojaan. Tuo mies saa varmasti makeaa jalkoväliä niin paljon kuin vain häntä huvittaa.